PK-35 Vantaa tunnetaan suomalaista jalkapalloa seuraavien keskuudessa tunnistettavasta peli-identiteetistään. Seura on vuodesta toiseen luottanut omaan vahvaan pallonhallintapeliinsä ja ennen kaikkea aloitteelliseen jalkapalloon. Se on tuottanut myös tulosta ja tehnyt PK-35 Vantaasta kotimaassaan selkeästi viime vuosien menestyneimmän jalkapalloseuran.
Yksi suuri syy hienoon menestykseen on ollut Punamustien vahva usko omaan pelitapaansa. Myyrmäessä on uskallettu tehdä asioita eri tavalla kuin muualla. Samalla rohkea ja aktiivinen pelitapa kehittää yksilöitä. PK-35 Vantaasta on lähtenyt viime vuosien aikana useita pelaajia suurempiin sarjoihin ja jopa todellisiin huippuseuroihin.
Valmentaja Pasi Jaakonsaari liputtaa pelirohkeuden puolesta. Hänen mielestään on kehityksen kannalta tärkeää, että pelaajat aidosti nauttivat pelaamisesta. Jaakonsaaren mukaan kollektiivinen pallonhallintapeli tukee yksilökehitystä optimaalisesti, sillä se opettaa pelaajille teknisten suoritusten lisäksi myös ajattelemista ja pelin lukemista.
– Tämä on lopulta pelaajien peli. Annetaan heidän nauttia siitä. Pallon kanssa on aina mukavampaa kuin ilman sitä. Se on samalla myös puolustamista, kun pallo pysyy omalla joukkueella. Lisäksi pitkät hyökkäykset uuvuttavat vastustajaa. Siinä on paljon hyviä puolia, Jaakonsaari sanoi.
– Pelaajat kehittyvät ja heidän uskalluksensa kasvaa. Pelissä ei ole kyse vain tietyistä kaavoista, vaan pelin ymmärtämisestä ja toisten liikkeiden täydentämisestä. Pelitaidon kehittäminen vaatii hirveästi harjoitustunteja, mutta meidän pitää saada koko ajan lisää yhä taitavampia pelaajia. Totta kai myös fyysiset valmiudet pitää olla.
Enemmän uskallusta pelikentille
Jaakonsaaren mukaan jalkapalloa lähestytään Suomessa liikaa virheiden välttämisen kautta. Hän on huolissaan siitä, että pelaajia kahlitaan liikaa ja vapauksia rajoitetaan.
– Suomalaisessa jalkapallossa pelätään enemmän kuin uskalletaan. Silloin ollaan aina negatiivisessa kierteessä. Jos kaikki on kielletty, pelaajat eivät uskalla yrittää mitään omia ratkaisuja, Jaakonsaari lataa.
– Virheitäkin pitää sallia. Silti suurimmat virheet tulevat usein silloin, kun ei uskalleta pitää palloa, vaan annetaan hätäinen syöttö ja menetetään pallo. Kun pelaaja pystyy toimimaan pallon kanssa, silloin hänelle avautuu myös syöttösuuntia.
Jaakonsaari kannustaakin kotimaisia lajitoimijoita ajattelemaan yksittäisten pelien tulosten sijaan enemmän myös pelin ja pelaajien kehittämistä.
– Jos pelitapa ei kehitä pelaajia eikä edes joukkueen pelaaminen kehity, siinä heitetään pahimmillaan jopa vuosikausien työ hukkaan. Esimerkiksi kolmen tai useamman pelaajan yhteistyötä näkee kentillä todella harvoin. Usein pelaaminen nojaa jopa sattumiin.
Omalla pelaajaurallaan yksitoista A-maaottelua pelanneen Jaakonsaaren mielestä yksilötaitoa ei arvosteta Suomessa riittävästi. Hänen mukaansa se on nähtävissä jopa maajoukkuetasolla.
– Jopa naisten A-maajoukkue näyttää tehneen tietoisen valinnan, että mukaan on otettu toisentyylisiä, lähinnä juoksuvoimaisia pelaajia. Taitopelaajat sen sijaan ovat jääneet pienempään rooliin. Se näkyy väistämättä kentällä pallollisessa pelaamisessa. Jos kentällä ei ole pelaajia, jotka kykenevät tekemään kanssapelaajistaan parempia, lähtökohdat ovat aika huonot, Jaakonsaari linjaa.
– Jos taitavia pelaajia ei palkita maajoukkuekutsuilla, se on sääli koko Suomen jalkapallolle ja hukkaamme hyviä yksilöitä. Suomalainen jalkapallo ei mene eteenpäin ennen kuin uskallamme tehdä asioita ihan eri tavalla.
