Viiden kauden ajan PK-35 Vantaata edustanut Jenna Korhonen päättää pelaajauransa korkeimmalla sarjatasolla. Vuonna 2011 Myyrmäkeen siirtynyt Korhonen voitti Punamustien riveissä neljä Suomen mestaruutta ja kolme Suomen Cupin mestaruutta. Naisten A-maajoukkueessa 27-vuotias Korhonen esiintyi kuudesti.
Korhosen mukaan lopettamispäätös alkoi kypsyä jo viime kauden aikana, vaikka PK-35 Vantaan kausi sujui tuloksellisesti mainiosti. Päätökseen vaikuttivat myös pelaamista häirinneet selkävammat.
– Olen tehnyt päätöksen, että en tule pelaamaan tänä vuonna jalkapalloa kilpailullisessa mielessä. En halua sanoa, että en enää ikinä pelaisi jalkapalloa, mutta ainakaan liigassa minua ei enää nähdä, Korhonen totesi.
– Minulla on paha välilevyn pullistuma alaselässä, joten tekonurmipelaaminen ei tee kovin sille kovin hyvää. Selkä on mennyt jo kahdesti, joten en halua sen menevän enää kertaakaan. Kehittymismahdollisuuksia olisi vielä ollut, mutta selkä ei enää pitänyt siitä touhusta. Lopettaminen oli siis hyvä ratkaisu sekä henkisen että fyysisen hyvinvoinnin kannalta.
Korhonen aloitti jalkapallon FC Hongassa, josta hän siirtyi 13-vuotiaana HJK:n riveihin. Siellä hän pelasi B-tyttöihin asti. Juniorivuosiensa jälkeen Korhonen pelasi yhden kauden Ykköstä Puistolan Urheilijoissa ja peräti viisi kautta Tikkurilan Palloseurassa. Korhonen siirtyi vantaalaisseurasta toiseen, kun hän siirtyi kauden 2010 jälkeen PK-35 Vantaan riveihin.
– Putosimme TiPSin kanssa Naisten Liigassa ja PK-35 Vantaa voitti Suomen mestaruuden. Olin pelannut TiPSissä kaikki pelit ja ne menivät ihan hyvin. Ei voi kuitenkaan sanoa, että kausi olisi mennyt loistavasti, kun putosimme sarjasta. Kauden päätteeksi manageri Tom Källström soitti ja kysyi, haluaisinko tulla PK-35 Vantaaseen pelaamaan, Korhonen kertoi.
– Puntaroin FC Hongan ja PK-35 Vantaan välillä ja kävin molempien treeneissä, mutta lopulta PK-35 Vantaa tuntui oikealta valinnalta. Ratkaiseva tekijä oli se, että seura osoitti heti haluavansa minut. Jos ”Toito” ei olisi soittanut, en olisi todennäköisesti päätynyt Punamustiin.
Ikimuistoinen kausi 2011
Korhosen Vantaalla pelaamat vuodet olivat menestyksekkäitä, sillä PK-35 Vantaa voitti viiden kauden aikana neljä liiga- ja kolme cup-mestaruutta. Korhosen mukaan hän pääsi kokemaan Punamustissa asioita, joista hän ei ollut uskaltanut edes unelmoida.
– Vuosilta jäi paljon hyviä muistoja, jollaisia en osannut ajatella kokevani pelaajana. Olen saanut pelata paljon kansainvälisiä pelejä, pelannut naisten A-maajoukkueen kanssa ja päässyt pelaamaan silloista maailman parasta joukkuetta Lyonia vastaan. Olen päässyt haastamaan itseäni. Harva pelaaja pääsee pelaamaan tuollaisia pelejä huippuja vastaan tai voittaa neljä kertaa mestaruuden ja kolmesti Suomen Cupin.
Viidestä Punamustissa vietetystä kaudesta ensimmänen oli Korhosen mukaan ikimuistoisin. PK-35 Vantaa voitti kaudella 2011 tuplamestaruuden ja eteni Mestarien liigassa 32 parhaan joukkoon.
– Ensimmäinen mestaruus oli kenties se hienoin. Kausi oli muutenkin hieno, olin tosi hyvässä kunnossa ja pääsin leireilemään A-maajoukkueen kanssa. Lisäksi pääsin pelaamaan ensimmäiset Mestarien liigan pelini ja Myyrmäessä oli melkein 2000 katsojaa, Korhonen muisteli.
– Koko kausi 2011 oli kuin satua. PK-35 Vantaaseen siirtyessäni minulla ei ollut oikein mitään odotuksia. Toivoin pääseväni pelaamaan, mutta lopulta pelasin ainoana pelaajana jokaisen pelin alusta loppuun.
Korhosen mukaan avauskausi Punamustissa oli kuitenkin myös raskas, sillä pelitahti oli tiivis läpi kauden.
– Silloin pelattiin kolminkertainen sarja, Suomen Cupia ja Mestarien liigaa. Pelasimme melkein koko kauden ajan joka lauantai ja keskiviikko. Se oli vain palautumista ja seuraavaan peliin valmistautumista.
Myös Korhosen uran mieleenpainuneimmat ottelut pelattiin kaudella 2011. Etenkin selvänumeroinen voitto HJK:sta on edelleen puolustajan tuoreessa muistissa.
– Siltä kaudelta jäi mieleen, kun voitimme HJK:n kotonamme 6-0. Klubilla oli silloin tosi hyvä joukkue, mutta me murskasimme heidät, kun olimme vain päättäneet niin. Se oli kenties hienoin fiilis, joka minulla on pelin jälkeen ollut.
PK-35 Vantaa ratkaisi kaudella 2011 mestaruuden vasta päätöskierroksen ottelussa Kokkolassa. Mestaruusjuhlat käynnistänyt ottelu päättyi Punamustien 0-6-voittolukemiin, mutta Korhosen mukaan koko reissu on jäänyt hyvin mieleen.
– Lähdimme päivää aikaisemmin ja reissu lähti hienosti liikkeelle, kun bussista hajosi rengas. Kun vaihdoimme bussia, eräs pelaajistamme unohti kengät edelliseen bussiin. Kun lähdimme majapaikasta Vaasasta kohti pelipaikkaa, seuraava pelaaja unohti nappiksensa sinne. Joukkueenjohtajamme haki lopulta nappikset paikallisesta urheiluliikkeestä, Korhonen muisteli hymyillen.
– Tia Hälinen sai silloin uudet kengät ja teki hattutempun. Se fiilis oli jotain ihan uskomatonta, kun tajusin meidän voittavan Suomen mestaruuden. Siitä tulee edelleen kylmät väreet.
Viisi menestyksekästä vuotta Punamustissa
Korhosen mukaan hänen Myyrmäessä viettämänsä ajanjakso oli kokonaisuudessaan hieno. Jokainen urheilija haluaa menestyä, joten Punamustissa pelatut kaudet olivat erityisen antoisia.
– Vietin PK-35 Vantaassa viisi hienoa vuotta, joiden aikana emme hävinneet kovin montaa peliä. TiPSissä hävisimme jatkuvasti, mutta sitten tulin joukkueeseen, joka ei missään vaiheessa hävinnyt kotimaassa useampaa peliä putkeen.
Kentällä saavutetun menestyksen lisäksi Korhoselle on jäänyt Punamustissa vietetyiltä kausilta myös useita läheisiä ystäviä, joiden kanssa hän pelasi pitkään samassa joukkueessa.
– Eveliina Parikan kanssa olemme tunteneet toisemme TiPS-ajoilta lähtien ja olleet siitä asti hyviä kavereita – ja olemme sitä varmasti ihan vanhoiksi mummoiksi asti! Maiju Hirvonen tuli kanssani samana vuonna PK-35 Vantaaseen, ja olemme hänen sekä Heidi Pihlajan ja Pirjo Leppikankaan kanssa tosi hyviä kavereita myös kentän ulkopuolella. Olimme kaikki myös ”Heksan” näissä, mikä kertoo meidän olevan enemmän kuin pelikavereita, Korhonen sanoi.
– Katsoin vuoden 2012 Lyon-pelissä otettua kuvaa ja huomasin, että siinä oli useita samoja pelaajia kuin viime vuoden FC Rosengård –pelissä. Edellä mainittujen nimien lisäksi myös Sanna Saarinen on seissyt vuodesta toiseen samoissa joukkuekuvissa.
Korhonen pääsi PK-35 Vantaassa pelaamaan kahden erilaisen päävalmentajan alaisuudessa. Hänen siirtyessään Punamustiin valmentajana toimi Pauliina Miettinen, jota Korhonen kuvailee erittäin vaativaksi valmentajaksi.
– ”Pade” oli juuri sellainen valmentaja, jota silloin kaipasin. Hän antoi ymmärtää, että pelipaikkaa ei ansaita ilman työntekoa. Tulin uutena pelaajana mestarijoukkueeseen, joten minun oli pakko tehdä tosi paljon töitä. Niiden vuosien aikana opin treenaamaan ja vaatimaan paljon sekä itseltäni että muilta.
– Hän tuli jenkkikulttuurista, jossa mennään kovaa ja pidetään meteliä. Häntä seurannut Jari Väisänen sen sijaan on ihan erilainen valmentaja. ”Väikkä” keskittyy enemmän pelin yksityiskohtiin ja taktisiin asioihin. Paden ensimmäisenä vuonna pelasimme tosi suoraviivaisesti ja tehokkaasti, mutta Väikkä toi mukaan rauhallista ajattelua. Aina ei tarvitse mennä eteenpäin, vaan välillä voi myös kierrättää ja edetä rakentamalla, Korhonen vertaili kahta päävalmentajaa.
Liigauransa päätteeksi Korhonen haluaa kiittää alkuvuosina vahvasti taustalla vaikuttanutta Källströmiä, PK-35 Vantaan valmentajia sekä vuosien varrella samassa pukukopissa istuneita pelaajia.
– Kiitokset Toitolle siitä, että hän pisti kaiken vireille ja pääsin olemaan osa sitä. Padelta sen sijaan opin paljon henkistä vahvuutta ja fyysistä harjoittelua. Ne opit eivät lähde minusta ikinä. Väikkä sai joukkueesta vielä yhden ylimääräisen vaihteen irti. Tiesimme meissä olevan potentiaalia, mutta emme olleet saaneet sitä vielä esiin. Lisäksi haluan kiittää Pasi Jaakonsaarta. Hän ymmärtää jalkapallosta tosi paljon, joten sain häneltä paljon hyviä vinkkejä, Korhonen kiitteli.
– Haluan tietysti kiittää myös kaikkia joukkuekavereitani. On ollut kivaa pelata joukkueessa, jossa kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja ovat kilpailunhaluisia. Kaikilla on ollut vahva voitontahto, minkä ansiosta olemme menestyneet.
Seuratoimijoiden ja joukkuekaverien lisäksi Korhonen haluaa kiittää kuluneista vuosista myös tukenaan olleita kotijoukkoja.
– Kiitos vanhemmilleni, jotka ovat olleet melkein jokaisessa pelissä katsomossa kannustamassa ja tukemassa. Kiitokset kuuluvat myös omalle esikuvalleni, veljelleni Jonille, jolta olen oppinut paljon jalkapallosta ja saanut aina välittömästi suoraa palautetta, jotta menestys ei ole päässyt nousemaan päähän. Lisäksi haluan kiittää avopuolisoani Fredrikiä tuesta ja vinkeistä jalkapallossa.
Korhonen jakaa oppejaan junioreille
Korhosen ohella myös muutama muu kokeneempi pelaaja lopetti pelaajauransa viime kauteen. Lisäksi muutama muutama pelaaja siirtyi toisen seuran riveihin. Korhonen kuitenkin uskoo Punamustien menestyvän myös perjantaina käynnistyvällä sarjakaudella.
– Vaikka joukkue on muuttunut tosi paljon, pelaajat ovat mielestäni taitotasoltaan tosi hyviä. Uskon PK-35 Vantaan taistelevan jälleen mestaruudesta. Mestarien liiga on kauden suurin mittari, sillä siellä tarvitaan myös kokemusta. Mukana on kuitenkin myös paljon kokeneempia pelaajia, jotka ovat pelanneet liigassa jo monta kautta. Uskon, että nuoret pelaajat onnistuvat täyttämään heille jääneet saappaat. Jossain vaiheessa se askel pitää ottaa.
Vaikka peliura on ohi, ei Korhosella ole ollut ongelmia liiallisen vapaa-ajan kanssa. Hän suorittaa opintojaan loppuun ja tekee täyspäiväisesti töitä. Lisäksi hän valmentaa PPJ:n 02- ja 03-syntyneitä tyttöjä. Hienosta pelaajaurasta on apua myös valmentamisessa.
– Olen tyytyväinen kaikkeen siihen, mitä olen saanut jalkapallon kautta kokea. Saan varmasti ammennettua sitä myös valmentamilleni junnuille. Onnekseni olen huomannut, että he katsovat minua ainakin vielä ylöspäin, Korhonen hymyili.
– Pidän myös itseäni kunnossa. Olen käynyt tekemässä tyttöjen kanssa ylämäkijuoksuja ja olen aina kaikissa loppujuoksuissa mukana. En pysty vain katsomaan vierestä, vaan haluan olla esimerkillinen.
Korhosella riittää edelleen aktiviteetteja, mutta hänen mukaansa huippu-uran lopettaminen on ollut myös vapauttavaa.
– Parasta on se, että minun ei enää ikinä tarvitse syödä kanapastaa, jos en tahdo! Enää ei tarvitse miettiä, olenko juonut tarpeeksi vettä tai venytellyt riittävästi. Nyt on ihanaa olla rennolla mielellä, kun tarvitse koko ajan ajatella seuraavia pelejä, Korhonen sanoi.
– Kesällä on luvassa aika paljon ulkomaanmatkoja ja lomareissuja. Teen kaikkea sellaista, mitä en voinut peliuran aikana tehdä.
PK-35 Vantaa kiittää Jennaa yhteisistä vuosista ja toivottaa onnea uusiin haasteisiin!
