Bolliksen, Käpylän ja Kontulan kentät täyttyivät taas viime viikolla kaikenikäisistä tyttöjunioreista, kun varma kesäloman alkamisen merkki, Stadi Cup, pelattiin 7.-12.6.
Tiettävästi maailman suurimmassa vain tyttöjoukkueille tarkoitetussa turnauksessa on ihan omanlaisensa tunnelma, joka jokaisen pitäisi päästä kokemaan ainakin kerran elämässään. Fiilis yllättää tällaisen kuuden turnauksen veteraaninkin edelleen ja ihan pienimpien pelejä katsoessa huomaa välillä lähes liikuttuvansa, kun ilo, tuo junnufutiksen tärkein asia, on niin aitoa! Kentiltä huokuva positiivisuus ja energia tarttuvat väkisinkin jokaiseen paikallaolijaan, ja kun sulkee silmät, kuulee mitä mielikuvituksellisimpia kannustushuutoja ja -lauluja.
PK-35 on viime vuosina menestynyt turnauksessa loistavasti. Meitä on joinain vuosina hemmoteltu finaalipaikoilla ja jopa voitoilla lähes jokaisessa ikäluokassa. Tänä vuonna meidän oli tyytyminen yhteen finaalipaikkaan. En kuitenkaan koe, että se johtuisi niinkään PK-35:n tyttöjunioreiden tason tippumisesta, vaan enemmänkin tyttöfutiksen tason yleisestä noususta ympäri maata, mikä on pelkästään positiivinen asia! Nyt on selvästi aika kääriä hihat ja nostaa omaa tekemisentasoa entisestään, jotta tulevina vuosina punamustien palkintokaappiin pitää lisätä hyllyjä uusia pokaaleita varten.
Nuorimmat turnaukseen osallistujat seurastamme olivat 08-tytöt, joille turnaus oli ensimmäinen laatuaan. Tytöt olivat selvästi seuranneet isompien junioreiden pelejä, kun ennen omaa matsia kuului valmentajalle täysin yllättäen uusi tsemppihuuto ”Punamusta raitapaita PeeeeeeeKooooo!” Pelien välissä yhdessä vietetty aika on ehkä se asia, jonka pelaajat muistavat vielä vuosienkin päästä. On se aika vietetty sitten isompien junioreiden pelejä katsoen, kannustaen ja ehkä jopa siinä sivussa jotain oppien tai vaikka pikku vesisotaa leikkien.
Yhdessäolo onkin usein jopa pelejä tärkeämpi osa joukkuedynamiikan kehittymisen kannalta ja ainakin meidän joukkueemme tapauksessa vielä tässä vaiheessa se junioreiden suosikkijuttu turnauksissa. Siitä syystä seuraavaa odotetaankin jo innoissaan varsinkin kun tytöille on kerrottu kuinka sitten joskus isompana lähdetään ulkomaille asti pelaamaan.
Kuinkas ne meidän pelit sitten sujuivat? Tappioiden ja tasureiden lisäksi tuli sopivassa suhteessa myös voittoja, ja tytöt pääsivät huutamaan ”vaikka vähän hävisitte, silti hyvin pelasitte MUTTA kippistä meille futismestareille, me voitetaan aina se mieleesi paina. PK jee!”. Tuloksia valmentajan lisäksi tuskin kukaan enää edes muistaa, mutta varmaa on, että seuraan on tullut taas yksi uusi ikäluokka, jolle Stadi Cup tuottaa ikimuistoisia hetkiä vielä vuosienkin päästä.
Raine Mikkola
Kirjoittaja on PK-35:n T07-08 -ikäluokan valmentaja.
